TATJANA BERGELT
artist’s statement
MINÄ OLEN KOLLAASI
Olen syntyjäni kaksinkielinen ja saanut vaikutteita kahdesta voimakkaasta kulttuurista,
venäläisestä ja itä-saksalaisesta. Suomessa olen asunut vuodesta 1998 lähtien.
Kommunikaation välttämättömyys ja vaikeus ovat työskentelyni liikkeellepanevia voimia.
Aika ja ajan tulkitseminen, tietoisuus keskieurooppalaisesta maalaustraditiosta ja historiasta,
on kuvakielessäni monitasoisesti mukana.
ELÄMÄNI ON KOLLAASI
Olen syntynyt maassa, (DDR) jota ei ole enää olemassa, opiskellut toisessa, lähtenyt kolmanteen, ollut vaihto-oppilaana neljännessä, palannut takaisin venäläis-juutalaisille juurilleni viidenteen, loppujen lopuksi kotikaupunkiin Berliiniin, uudessa yhtyneessä maassa, lähteäkseen mieheni kanssa nykyiseen asuinmaahani Suomeen.
Taustani luo oman, ehkä vähän traumaattisenkin historiantajun sekä sivistysideaalin.
Olen opiskellut, asunut ja työskennellyt eri maissa. Kuvan tekeminen on ollut minulle tapa löytää oma paikkani, tai luoda itselleni paikka erilaisiin kulttuureihin.
Minun kaksikielinen kasvatus ja useita vaikutteita erilaisista kulttuurista antavat minulle mahdollisuuden käyttää monet kielet ja kuvamateriaalit fragmenttisesti ja tutkia ajan historiallisia ulottuvuuksia.
TYÖNI ON KOLLAASI
Olen taidemaalari, graafikko ja kollaasien tekijä.
Olen aina ollut kiinnostunut ihmisistä, ihmissuhteista ja ihmisten välisestä
kohtaamisesta-ihmisyydestä. Kerroksellisissa teoksissani abstraktit figuurit
sitovat yhteen tunnekentät, muistot ja jännitteet ihmisten välillä; vuorovaikutus
siivilöityy hienokerroksisten, vaihtelevasti läpinäkyvien värien ja eri materiaalien
läpi.
Käytän vanhoja materiaaleja, henkilökohtaisia ja konkreettisia, fragmenttisesti ja
monitasoisesti. Muutan valmiita kertomuksia uusiksi kertomuksiksi, rinnastamalla,
lisäämällä ja yhdistelmällä materiaaleja uudella tavalla. Vanhat valokuvat, käytetyt
almanakat, sanomalehtien leikkeet, niiden omistajat ovat tuntematon, niiden ”elämä”
on eletty. Kuvissa on paljon irrallisilta näyttäviä osia, sanoja tekstin pätkiä,
tekstikatkelmia, syntyy kertomuksia ja peilauksia. Paljonko tarvitse kertoa sanoakseen
jotain, paljonko tarvitse näyttää tehdäkseen jotain näkyvää?