Lapsena opin kunnioittamaan hiljaisuuden kulttuuria, joka oli läsnä sekä ympäröivässä luonnossa että ihmisissä. Hiljaisuus sai minut tuntemaan oloni mukavaksi ja turvalliseksi, ja opin aistimaan läsnäolon ilman sanoja. Myöhemmin taiteellisesta työstäni on tullut kieleni. Sen avulla käsittelen ihmisyyttä ja suhdettani ympäristöön.
Työtilani suojasta löydän työlleni rauhallisen ympäristön. Oven sulkemalla ulkoinen maailma häviää ja voin käyttää maailmassa vallitsevaa kaaosta välineenä hiljaisuuden ja turvallisen tilan löytämiseen.
Minulle on tärkeää, että voin kokea materiaalin tunnun. Aistimus ja visuaalinen näkökulma ovat työkaluni. Teokseen käytettävä materiaali määräytyy idean mukaan. Työprosessini on hidas, vaitonainen ja samaa työvaihetta toistava - sen aikana etsin vastauksia kysymyksiini. Työskentely kolmiulotteisten muotojen kanssa on minun, materiaalien ja teeman vuoropuhelusta syntyvä kontrasti.
Veistäminen on minulle itsetutkiskelun ja pohdiskelun tila. Työssäni hiljaisuus on hyvin äänekästä.