Tiina Poutanen

s. 1967, Viiala, Akaa
Kuvataiteilija, Taidemaalari, Installaatiotaiteilija
Asuinpaikka: Tampere

Yhteystiedot

Oma esittely

Olen eliöyksilö, jos omaan sanaani on uskomista, bakteerien, loisten ja parasiittien leppoisa ekosysteemi, olen sisäkkäisten taivaiden järjestelmä, osa metsää niin kuin nostokurjet, kerrostalot ja omenapuu. Osatekijät ovat elävässä vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, olen laajenevista kehistä kolmannessa, avaruudessa ja maan alla, ja tiedän että perspektiivi on harha johon tahdon uskoa, omanlaisensa vapaa tahto, omenapuun kyky muodostaa hedelmänsä, viestintää ja itsesäätelyä, mielenkaltainen ominaisuus, joka kiertää käden, kirveen, silmän, aivojen ja käden muodostamaa kehää, itsekorjaavaa järjestelmää ei voi rajata ihmiseen, omenapuuhun, syntyvä myytti unohdetaan, raja liikkuu ja muodostuu hälvenemällä, jotta tapahtumista saataisiin oikea kuva. Mieli ei ole aivojen ominaisuus, ei ihmisruumiin, se sijaitsee ympäristön muodostamassa kokonaisuudessa.
(lähteet: kognitioteoria ja holistinen filosofia, sekä hf ja ilmastonmuutoksen aiheuttamat uhat)

Ajankohtaista

Taiteilijana olen jonkinsortin metafyysinen surrealisti.

Pääasiassa teen taidetta. Tänä kuluvien hetkien jatkumona Lähdesuoja -teoskokonaisuutta, se on piirros-, maalaus- ja veistososia sisältävä laaja ja muuntuva installaatio. Tai mikä milloinkin. Kokonaisuuteen kuuluu isokokoisia värihiilipiirroksia, joissa on lyöntimetalliheijastuksia, ja niiden eteen ikään kuin jalkapuihin suojaaviksi riveiksi jätepuun paloille tehtyjä lähdesuojaotuksia (liitu, pigmentti ja öljy). Välillä siihen kuuluu muutakin. Pyrin käyttämään materiaaleja, jotka rasittavat ympäristöä mahdollisimman vähän. Aina en onnistu, tunnen viehtymystä pleksikuutioihin, niistä on vaikea löytää ekologista aspektia. En tiedä miten pitkään jatkan Lähdesuojan parissa (vuoden, kaksi, kymmenen) tai miten työskentelyni muuntuu. Tiedän muutenkin vain vähän.
Lähdesuoja on monimerkityksellinen asia: se pitää sisällään niin todelliset lähteet kuin arkaluontoisten tietojen lähdesuojan, ja naiivisti, ne sisäiset tai ulkomaailmalliset lähteet, joista ideat ja näyt kumpuavat. Lähde kaipaa suojaa.
Lähdesuoja määritellään Suomessa seuraavasti: Yleisön saataville toimitetun viestin laatijalla sekä julkaisijalla ja ohjelmatoiminnan harjoittajalla on oikeus olla ilmaisematta, kuka on antanut viestin sisältämät tiedot. Julkaisijalla ja ohjelmatoiminnan harjoittajalla on lisäksi oikeus olla ilmaisematta viestin laatijan henkilöllisyyttä.
Luonnonlähteet, maanpinnalle pulppuava pohjavesi: Luonnonvaraisten lähteiden määrä suomalaismetsissä on vähentynyt rajusti viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana. Usein luonnonlähteistä alkunsa saavien metsäpurojen tilanne on myös huono. Lajisto on yksipuolistunut tai muuttunut luonnontilaltaan heikentyneissä lähteissä ja puroissa. Osa uhanalaisimmista lajeista on hävinnyt. Tällä hetkellä metsä- ja vesilaki suojaavat sekä luonnontilaisia että luonnontilaisen kaltaisia lähteitä ja puroja, eikä säilyneitä kohteita saa enää heikentää tai tuhota. Muutaman vuosikymmenen kuluessa lähteet saattavat toipua ainakin osittain itsestään, jos niitä ei peukaloida lisää. Siksi onkin tärkeää säästää ja suojella luonnontilaisten lähteiden lisäksi myös muuttuneita, mutta tyypillistä lajistoa ja ominaispiirteitä säilyttäneitä lähteitä, kuten Vuohenojan Elämänlähde, joka sijaitsee aivan lähellä Tampereen kotiani ja on teosmuodossa yksi osa Lähdesuoja -kokonaisuutta.
Työskentelen Pälkäneen Luopioisissa, entisen kunnanarkkitehdin työhuoneessa. Luopioisissa on hyvä maaperä ja työyhteisö. Matkat työhuoneelle ovat usein myös matkoja lähteille. Etsin luonnonlähteitä, tuntemattomat ihmiset löytävät niitä ja kertovat minulle ja sitten käyn tutustumassa niihin, esimerkiksi Kiikkulan lähteeseen Pälkäneellä. Toimintani on taiteellista, se perustuu tieteelliseen maailmankuvaan, mutta on maagisluontoista.