Leena Vainio

Maalauksissani kerrostan väriä, luon syvyyttä, haen vastauksia. Lisään väripigmenttejä hehkuttamaan väriä. Luon kollaaseja tuodakseni elävyyttä ja kerroksia teoksiin. Työskentely on leikin kaltaista; välillä se muistuttaa tanssia tai miekkailua, välillä se vie entisaikojen ompelutöihin ja kirjontaan. Erilaisten tekniikoitten yhdistely ja materiaalien tutkiminen on keskeistä työskentelyssäni.

Käytän installaatioissani keveitä materiaaleja kuten pellavakuituja ja ihoa vasten käärinliinojen tapaan olevia valkoisia liinavaatteita: lakanoita, tyynyliinoja ja tyynyjä. Liitän moniin teoksiini kirjontaa. Neula on terävä kynä. Työskentelyni ja tekniikkani liittyvät usein ompeluun ja käsitöihin. Ne liittyvät paitsi perinteisiin naisten töihin myös isoäitiini, joka oli ompelija. Kuluneissa lakanoissa näkyy eletty elämä ja kuolemakin. Ne ovat myös ekologista, kierrätettyä materiaalia.

Haavoittuvuus -teema on työskentelyni ytimessä. Ikään kuin sen alaotsikoiksi ryhmittyvät kulloinkin ajankohtaiset projektini. Koen, että väkevän taiteen syntymiseen myötävaikuttaa tietoisuus katoavaisuudesta ja kuolemasta. Surun lisäksi haluan tarkastella nostalgian esiin tuomaa kaihoa ja kauneutta. Menetyksen tunteitten nostama nostalgia on surullista mutta myös elämää rakentavaa ja kannattelevaa.