Veli Ekroos
Perustiedot
s. 1945, Turku
Taidemaalari
Asuinpaikka: Vähäkyrö
Yhteystiedot
Puhelinnumero: 358400666363
Sähköposti: veliekroos@gmail.com
Oma esittely
Kalan silmä, linnun tuijotus, ihmisen katse. Veli Ekroosin kuvien hahmot yrittävät epätoivoisesti nähdä läpi sen peilin, jonka heijastuksena todellisuuden toistaiseksi näemme. Katse kysyy, vaatii. Mitä on peilin takana, jos siellä jotakin on? Ehkä siellä ei ole...
Ekroosin kuvien ihminen on selvästi joku, mutta ei eläneistä eikä elävistä kuitenkaan erityisesti kukaan. Hän on muotoutunut taiteilijan mielessä tämän näkemistä ja tapaamista henkilöistä jotakin perimmäistä totuutta, toista todellisuutta etsiväksi mieheksi. Naista Ekroos ei juuri kuvaa.
Valo tulee kaukaa, pysäyttää ajan. Etsijä on hyvin lähellä toista todellisuutta, lähes aineettomana unen ja toden rajoilla. Ekroosin luomisjärjestys on: kasvit, kalat, linnut, ihmiset. Valkeus tulee vasta sitten. Mutta jostakin syystä se ei enää valaise mitään elollista.
Varhaisissa pienimuotoisissa kollaaseissa, kiehtovissa pienoismaailmoissa, suuret puut valvovat hämärässä, odottavat. Kun valo sitten suurimuotoisina akvarelleina tulee, se leikkiikin pilvillä ja vedellä pehmeän harmahtavissa kesäaamunkoitteissa. Mikä hiljainen nautinto.
Kalat heräävät alkumeren pimeillä rannoilla, linnut vuorilla ennen aamunkoittoa. Alkumeren uumenista nousevien hahmojen ennakoima ihminen tuijottaa valoon pimeästä lähes ajatukseksi pelkistyneenä.
Ekroosin suurissa tummissa laveeratuissa hiili- ja grafiittipiirroksissa yhtyy jännittävästi esittävä ja ei-esittävä. Katsojan lähestyessä piirrosta se alkaa muuttua abstraktiksi muotoleikiksi.
Työperiodi Italiassa toi välttämättä Ekroosin kuviin värin - auringon. Kirkkaissa maalauksissa lämmittelevät ihmisen aikaansaannokset, Italian arkkitehtuurin monumentaaliset saavutukset.
--Päivi Vuoljärvi, kulttuuritoimittaja
Ekroosin kuvien ihminen on selvästi joku, mutta ei eläneistä eikä elävistä kuitenkaan erityisesti kukaan. Hän on muotoutunut taiteilijan mielessä tämän näkemistä ja tapaamista henkilöistä jotakin perimmäistä totuutta, toista todellisuutta etsiväksi mieheksi. Naista Ekroos ei juuri kuvaa.
Valo tulee kaukaa, pysäyttää ajan. Etsijä on hyvin lähellä toista todellisuutta, lähes aineettomana unen ja toden rajoilla. Ekroosin luomisjärjestys on: kasvit, kalat, linnut, ihmiset. Valkeus tulee vasta sitten. Mutta jostakin syystä se ei enää valaise mitään elollista.
Varhaisissa pienimuotoisissa kollaaseissa, kiehtovissa pienoismaailmoissa, suuret puut valvovat hämärässä, odottavat. Kun valo sitten suurimuotoisina akvarelleina tulee, se leikkiikin pilvillä ja vedellä pehmeän harmahtavissa kesäaamunkoitteissa. Mikä hiljainen nautinto.
Kalat heräävät alkumeren pimeillä rannoilla, linnut vuorilla ennen aamunkoittoa. Alkumeren uumenista nousevien hahmojen ennakoima ihminen tuijottaa valoon pimeästä lähes ajatukseksi pelkistyneenä.
Ekroosin suurissa tummissa laveeratuissa hiili- ja grafiittipiirroksissa yhtyy jännittävästi esittävä ja ei-esittävä. Katsojan lähestyessä piirrosta se alkaa muuttua abstraktiksi muotoleikiksi.
Työperiodi Italiassa toi välttämättä Ekroosin kuviin värin - auringon. Kirkkaissa maalauksissa lämmittelevät ihmisen aikaansaannokset, Italian arkkitehtuurin monumentaaliset saavutukset.
--Päivi Vuoljärvi, kulttuuritoimittaja
