Loading…
Marja Pirilä: Camera obscura/ Kaarina, Tampere, FI, 2004
Teos kuuluu sarjaan CAMERA OBSCURA sisätila/ulkotila
Sisätila/ulkotila on laajin ja pitkäkestoisin camera obscura -menetelmällä tekemistäni projekteista. Tähän mennessä olen kuvannut sitä mm. Suomessa, Norjassa, Italiassa ja Ranskassa ja sarjan kuvaaminen jatkuu yhä.
Ajatus sarjan kuvaamiseen syntyi yöllisestä oivalluksesta: camera obscuraksi muutetussa huoneessa saisin yhdellä kertaa samaan kuvaan ihmisen, hänen huoneensa ja ikkunasta avautuvan maiseman – miten kokonaisvaltainen menetelmä ihmisen elinpiirin kuvaamiseksi! Alun dokumentaarinen idea laajeni pian uuteen suuntaan. Kuvista alkoi muotoutua paitsi ihmisen elinympäristön myös mielenmaiseman kartoitusta: muistojen, unien, pelkojen ja haaveiden heijastumia.
Muunnan kuvauksia varten ihmisten huoneita camera obscuroiksi peittämällä huoneen ikkunat ja asettamalla pimennysmuoviin leikkaamani reiän päälle yksinkertaisen kuperan linssin. Silloin ikkunan ulkopuolinen maisema heijastuu ylösalaisin huoneeseen ja muodostaa sinne unenomaisen kerroksellisen tilan. Sen ja huoneen asukkaan valotan kuvaksi tavallisella kameralla. Alussa kuvasin rullafilmikameroilla, nykyisin digitaalisesti. Myös kuvien vedostustekniikat ovat vaihtuneet projektin aikana: alkuvuosien kromogeenisten värikuvien sijaan vedostan nykyisin kuvat säilyvillä pigmenttiväreillä lumppu- ja kuitupapereille.
Sisätila/ulkotila on laajin ja pitkäkestoisin camera obscura -menetelmällä tekemistäni projekteista. Tähän mennessä olen kuvannut sitä mm. Suomessa, Norjassa, Italiassa ja Ranskassa ja sarjan kuvaaminen jatkuu yhä.
Ajatus sarjan kuvaamiseen syntyi yöllisestä oivalluksesta: camera obscuraksi muutetussa huoneessa saisin yhdellä kertaa samaan kuvaan ihmisen, hänen huoneensa ja ikkunasta avautuvan maiseman – miten kokonaisvaltainen menetelmä ihmisen elinpiirin kuvaamiseksi! Alun dokumentaarinen idea laajeni pian uuteen suuntaan. Kuvista alkoi muotoutua paitsi ihmisen elinympäristön myös mielenmaiseman kartoitusta: muistojen, unien, pelkojen ja haaveiden heijastumia.
Muunnan kuvauksia varten ihmisten huoneita camera obscuroiksi peittämällä huoneen ikkunat ja asettamalla pimennysmuoviin leikkaamani reiän päälle yksinkertaisen kuperan linssin. Silloin ikkunan ulkopuolinen maisema heijastuu ylösalaisin huoneeseen ja muodostaa sinne unenomaisen kerroksellisen tilan. Sen ja huoneen asukkaan valotan kuvaksi tavallisella kameralla. Alussa kuvasin rullafilmikameroilla, nykyisin digitaalisesti. Myös kuvien vedostustekniikat ovat vaihtuneet projektin aikana: alkuvuosien kromogeenisten värikuvien sijaan vedostan nykyisin kuvat säilyvillä pigmenttiväreillä lumppu- ja kuitupapereille.
