Isoäitini puutarha oli hänelle merkityksellinen turvapaikka, kuten monille sukupolville naisia, joilla oli rajalliset mahdollisuudet kehittää intohimoaan ja luovuuttaan. Isoäitini puutarha oli betonoitu, hän kasvatti kasvinsa kierrätetyissä peltitölkeissä. Se oli silti pyhä paikka, hänelle elämän ja kauneuden temppeli.