Loading…
Päivi Maunu: METROKOLI, julkinen ympäristötaideteos, Kolin kylä, 2008
Päivi Maunun ja Ilari Kähösen työryhmä NAPS, Natura&Arte Post Scriptum, on rakentanut teoksensa Metrokoli Kolin keskustaan. Teoksen nimi MetroKoli viittaa Helsingin suurkaupunkiin, metropoliin ja Koliin, Suomen kansallismaisemaan. Polykarbonaattilevyyn on polttomaalattu Kolin latureittejä ja Helsingin raitiovaunulinjoja. Teos perustuu tosiasioihin siitä, miten reitit ja polut, kadut ja tiet kulkevat kartalla. Päällekkäin sijoitettuna ne muodostavat visuaalisen verkoston, joka graafisesti paljastaa kaupunki- ja maaseutuympäristöjen eroja.
Kaupungissa geometrinen asemakaava määrittää ja määrää katujen paikat ja kulkuvälineiden reitit. Tehokkuuden, turvallisuuden ja nopeuden vaatimus on tasoittanut maaston luonnollisia korkeuseroja.
Luonnonmaisemassa polkuja kihartavat maaston muodot ja kasvillisuus. Ihmisten ja eläinten polut vaikuttavat toisiinsa. Korkeuserot tuovat esiin alueen omaleimaisuuden.
Kummatkin paikat, Helsinki ja Koli ovat omalakisia informaatiotihentymiä. Kaupunkiympäristö on täynnä kirjoitettua tekstiä ja symboleja. Merkit ovat yhteisiä sopimuksiamme, joita osaamme lukea.
Luonnossa itsessään ihmisten tekemät sopimukset eivät päde. Luonnonympäristön tietoa on osattava tulkita.
Teosta MetroKoli voidaan lukea myös mielentilana, jossa kartasto on sekoittunut liian nopeasta siirtymisestä paikasta toiseen. Ihmisen mittakaavan ylittävää liikkumista autolla, junalla, lentokoneella seuraa sekaannus, jossa mieli on osittain vielä lähtöpaikassaan, mutta fyysinen olemus jo perillä.
Kaupungissa geometrinen asemakaava määrittää ja määrää katujen paikat ja kulkuvälineiden reitit. Tehokkuuden, turvallisuuden ja nopeuden vaatimus on tasoittanut maaston luonnollisia korkeuseroja.
Luonnonmaisemassa polkuja kihartavat maaston muodot ja kasvillisuus. Ihmisten ja eläinten polut vaikuttavat toisiinsa. Korkeuserot tuovat esiin alueen omaleimaisuuden.
Kummatkin paikat, Helsinki ja Koli ovat omalakisia informaatiotihentymiä. Kaupunkiympäristö on täynnä kirjoitettua tekstiä ja symboleja. Merkit ovat yhteisiä sopimuksiamme, joita osaamme lukea.
Luonnossa itsessään ihmisten tekemät sopimukset eivät päde. Luonnonympäristön tietoa on osattava tulkita.
Teosta MetroKoli voidaan lukea myös mielentilana, jossa kartasto on sekoittunut liian nopeasta siirtymisestä paikasta toiseen. Ihmisen mittakaavan ylittävää liikkumista autolla, junalla, lentokoneella seuraa sekaannus, jossa mieli on osittain vielä lähtöpaikassaan, mutta fyysinen olemus jo perillä.
Lisäkuvat teoksesta
