Hannu Konola

Perustiedot

s. 1943, Oulu – k. 2020
Kuvataiteilija

Oma esittely

Kun ylioppilasvuotenani 1963 pohdiskelin tulevaa ammattiani, oli tarjottimella kolme sukuni keskeistä ammattia: arkkitehti, pappi ja taiteilija.

Valinta oli vaikea. Päädyin lopulta kahteen viimeksi mainittuun. Olinhan jo lukiopoikana aloittanut taiteilijaurani toimiessani parin kuopiolaisen päivälehden pilapiirtäjänä. Sitten vuonna 1970 suoritin teologian maisterin tutkinnon ja työskentelin yhdeksän vuotta papinvirassa.

Vuonna 1979 ryhdyin päätoimiseksi kuvataiteilijaksi. Siinä sivussa opiskeln kolme vuotta taidehistoriaa Åbo Academissa. Läpimurtoni taidemaalarina tein kuitenkin jo vuonna 1974 Suvi-Pinxin "mustana hevosena". Maalaukseni edustivat tuolloin lähinnä symbolismia - surrealismia. Turun taidemuseon johtaja, professori Erik Berg, kuvaa silloista tuotantoani ensimäisen taidekirjani, Hannu Konola (Kirjapaja 1981), esipuheessa moniselitteiseksi kuvakerronnaksi, joka on sukua Hugo Simbergin symbolismille.

Varsinkin alkuvuosien tuotannossani keskeisiä teemoja olivat unenomaiset fantasiat, hyvän ja pahan välinen taistelu, ihmisten haavoittuvuus tai näennäinen kovuus, jota kuvasin kivi-ihmisillä. Usein vielä nykyäänkin palaan näihin teemoihin. Jo kerrotun lisäksi haluan tuoda tuotannossani esiin edelleenkin elämän komiikkaa - huumorin, joka suomalaisessakin kuvataiteessa on aika harvinaista.

Vuodesta 1989 vuoteen 2016 olen tehnyt lähes yksinomaan lasimaalauksia yhteensä 55 kahdeksaantoista kirkkoon ja pariin liikerakennukseen. Lasimaalauksen uusiin tekniikoihin ja niiden edelleen kehittämiseen olen paneutunut useaan eri otteeseen Saksassa, alan edelläkävijä maassa. Koska tällaisten suurten julkisten lasimaalausten tekeminen vie runsaasti aikaa, ei omien näyttelyjen pitämiseen ole ollut juurikaan mahdollisuuksisa - niitä on toistaiseksi ollut vain vajaat kymmenen. Tätä puutetta ovat jollain tavalla kompensoineet vuosien saatossa tuotannostani tehdyt neljä televisiodokumenttia.