Olen työskennellyt valokuvataiteilijana 1990-alusta lähtien.
Valokuvauksen ohella olen luonut esityksiä, performansseja, videoinstallaatioita ja tilataideteoksia. Kirjoja olen tehnyt liki 40, dokumenttielokuvia viisi ja musiikkivideoita parikymmentä. Kuviani on julkaistu lisäksi kymmenissä eri kirjoissa ja niistä on tehty levynkansia sekä julisteita.
Olen esitellyt valokuviani yli neljän vuosikymmen aikana kotimaan lisäksi muualla Euroopassa, Venäjällä ja Amerikan mantereella. Yksityis- ja ryhmänäyttelyjä on ollut yhteensä yli sata ympäri maailmaa.
Olen ollut jäsenenä kuvataideryhmissä PeukaLoiset, Jätkät ja Taideahtaajat, joka esiintyi kutsuttuna taidemuseo Arkenin avajaisissa Tanskassa 1996.
Valmistuin Lahden taideteollisesta opistosta artenomi-kurssini parhaana vuonna 1991. Lopputyöni ”Totta” oli valokuvaperformanssi, johon ikuistin yli sata ihmistä kotkalaisella kaatopaikalla. Teos oli Fotofinlandia-ehdokkaana.
Vuonna 1997 väänsin kättä Art in For -näyttelyprojektissa muun muassa valokuvaaja Annie Leibovitzin, kuvataiteilija Christian Boltanskin sekä muusikko Veikko Lavin kanssa. Ilmastonmuutokseen kantaa ottanut Jää, Jää (Ice, Stay) - teossarja palkittiin New Yorkissa Climate Awardseissa vuonna 2015. Se oli esillä myös Pietarissa.
Salon ja Lappeenrannan taidemuseoiden retrospektiivinen kutsunäyttely 30-vuotisen urani kunniaksi (Tunteella liikkeellä, Emotion in Motion) oli minulle henkilökohtaisesti suurin tunnustus.
Olin perustamassa Kotkan valokuvakeskusta vuonna 2005 ja kuratoin 13 vuoden aikana kymmeniä näyttelyjä.
Vaikka olen työskennellyt tunnettujen muusikkojen sekä muiden taiteilijoiden kanssa, työni syvimmässä ytimessä ovat aina olleet tavalliset ihmiset ja heidän tunnetilansa ympäri maailmaa. Visuaalisen viestinnän dosentti Hannu Vanhanen kuvasi minua
monisärmäiseksi kaikki tai ei mitään -persoonaksi, jonka kuvat ovat intensiivisiä, väriskaalaltaan niukkoja, mustanpuhuvia ja voimakkaita kompositioita.
Itse koen tärkeimmiksi töikseni menetetyn Karjalan sekä venäläisen arjen kuvauksen 1980-luvulta lähtien. Uskon, että niiden arvo tietynlaisen ajanjankson kuvauksessa nousee vielä arvoonsa.
Ihmisten lisäksi luonto ja erityisesti linnut ovat tarjonneet minulle rajattoman innoituksen. Vuonna 1981 sain Helsingin yliopiston eläintieteen laitoksen rengastusluvan.
Ympyrä sulkeutui syksyllä 2021 kun kuvasin lapsuuteni suuren innoittajan, valokuvaaja Hannu Hautalan Legendan perintö -kirjaan, dokumenttielokuvaksi sekä näyttelyksi. Heijastin Hautalan tunnettuja luontokuvia ikääntyneen
kuvaajan vartalolle. Tutkija Kati Lintonen kuvasi teoksiani shamanistisiksi ja asetti Metson I.K. Inhan perinnön jatkajaksi. Sielunmessu-kirjassa (2019) tallensin toisen esikuvani, ympäristöfilosofi Pentti Linkolan viimeisiä kuukausia eläväksi
ja runolliseksi testamentiksi, jossa mustavalkoiset kuvat piirtävät ääriviivoja Linkolan ajankohtaistettuihin pamflettiteksteihin. Toimittaja-kuraattori Riitta Raatikaisen mukaan kuvissani on aina läsnä myös historia.
Marraskuun lopulla avataan itäisen Suomenlahden menetetyistä saarista kertova näyttely Kotkassa Kymenlaakson maakuntamuseossa Merikeskus Vellamossa. Aiheesta ilmestyy myös taidekirja, jossa on omien teosteni lisäksi uusia, tekoälyn avulla luotuja kuvakollaaseja. Tekeillä on myös saaria ja ylisukupolvista kaipuuta käsittelevä dokumenttielokuva.