Taiteen tekeminen on minulle maailmankäsittämistyötä.
Uskon, että mielen salaisissa tiedostoissa on loputon aarreaitta, josta rakentaa kuvallisia yhtälöitä, jotka vastaavat ymmärrystäni elämästä, maailman käsittämisen välineitä.
Jos minun pitäisi määritellä tyylisuuntani, se sivuaisi lähinnä maagista realismia.
Työtä tehdessäni etenen hitaasti tunnustellen odottaen vaihetta, jossa kuva alkaa tekeytyä itsekseeen ja luoda omia sisäisiä lakejaan. Kun kuvaan alkaa ilmestyä olentoja, jotka vuorotellen syrjäyttävät toisensa ja etsivät tilaansa, tiedän olevani oikealla tiellä ja kuvanteko muuttuu seikkailuksi, jota se parhaimmillaan on.
Katsojalle haluan tarjota tilan, johon hän voisi upottaa omia kokemuksiaan. Kuvaa ei tarvitse analysoida, sen edessä pitäisi voida rakentua.