Merja Kupari: Äikä

Istun luokkakokouksessa. Me entiset oppikoululaiset muistelemme yhteisiä kouluvuosiamme. Olen kuvitellut muistavani lähes kaiken. Mutta yllätyn, kuinka paljon
”aukkoja” onkin muistoissani. Lopulta saamme niistä aikaan hauskan kokonaisuuden.

Seuraavien teosteni yhdistäväksi tekijäksi nousivat aivoni muistijäljet. Aloitin työskentelyn palauttamalla mieleeni kouluaikaisten asioiden tapahtumajärjestyksiä sekä syy-yhteyksiä. Ne johtivat minut syvälle yksittäisiin muistoihini, joita sitten lähestyin eri muotojen ja värien avulla. Käytin ”muistilappuina”, muistelemalla, mm. erilaisten tekstiilien ja tavaroiden kuoseja ja värejä.

Yllättävästi tietyt hajut ja tuoksut toivat kaikkein voimakkaimmin esiin eri tunnetiloja ja tapahtumia; välähdyksen omaisina muistikuvina eri paikoista, esineistä ja jopa henkilöistä. Sain nenääni jumppasalin pukuhuoneen lemun, hajukumin maun,
enkun maikan harmauden, uuden olkalaukkuni muovisen aniliininpunan…

Taiteilijan sivulle