Loading…
Vesa Aaltonen: Metsämaisema / Forest Landscape
Metsämaisema , sarjasta MIELIKUVIA.
Galleria Å, Turku 2016, Poriginal galleria, Pori 2018, galleria Nykyaika, Tampere, 2018
Työn lähtökohtana on suomalainen maisema. Aiheeni liikkuvat todellisen ja kuvitellun välimaastossa etsien paikan toista todellisuutta. Käsittelen aihetta intuitioon luottaen, työ apahtuu spontaanisti kokeilujen kautta. Maisema ja luonto luovat työlleni puitteet ja teokseni saavat usein impressionistisia piirteitä. Olen pyrkinyt etääntymään valokuvan liiasta realistisuudesta lähemmäs maiseman olemusta. Pikkutarkan dokumentoinnin sijaan käytän kameraa siveltimenä, jolloin kameraan taltioitu kuva ei välttämättä vastaa näköhavaintoa kohteesta ja yhdennäköisyys muuttuu toisarvoiseksi.
Oleelliseksi työskentelyssäni on muodostunut havainnointi, maiseman tarkkailu ja muutosten seuraaminen. Tavoittelen kuviini taianomaista henkeä, jossa pääosassa on valo – se luo muodon ja saa aikaan halutun tunnelman. Ei ole vain yhtä oikeaa valoa ja ratkaiseva hetki löytyy usein yllättäen. Auringon valo saa metsän vihreän hehkumaan, mutta valo ei koskaan pysähdy. Se viipyy vain hetken ja jatkaa taas kulkuaan. Valo ei odota kuvaajaansa, on oltava nopea. Toisin kuin silmä, kamera ei valikoi ja usein kuvan yksityiskohtien runsaus on enemmän kuin visuaalinen muistimme pystyy tallentamaan. Muisti on valikoiva; muistoissa fyysinen paikka menettää merkitystään, yksityiskohdat häviävät ja jäljelle jää oleellisin: valo, muoto ja mielikuva maisemasta.
Galleria Å, Turku 2016, Poriginal galleria, Pori 2018, galleria Nykyaika, Tampere, 2018
Työn lähtökohtana on suomalainen maisema. Aiheeni liikkuvat todellisen ja kuvitellun välimaastossa etsien paikan toista todellisuutta. Käsittelen aihetta intuitioon luottaen, työ apahtuu spontaanisti kokeilujen kautta. Maisema ja luonto luovat työlleni puitteet ja teokseni saavat usein impressionistisia piirteitä. Olen pyrkinyt etääntymään valokuvan liiasta realistisuudesta lähemmäs maiseman olemusta. Pikkutarkan dokumentoinnin sijaan käytän kameraa siveltimenä, jolloin kameraan taltioitu kuva ei välttämättä vastaa näköhavaintoa kohteesta ja yhdennäköisyys muuttuu toisarvoiseksi.
Oleelliseksi työskentelyssäni on muodostunut havainnointi, maiseman tarkkailu ja muutosten seuraaminen. Tavoittelen kuviini taianomaista henkeä, jossa pääosassa on valo – se luo muodon ja saa aikaan halutun tunnelman. Ei ole vain yhtä oikeaa valoa ja ratkaiseva hetki löytyy usein yllättäen. Auringon valo saa metsän vihreän hehkumaan, mutta valo ei koskaan pysähdy. Se viipyy vain hetken ja jatkaa taas kulkuaan. Valo ei odota kuvaajaansa, on oltava nopea. Toisin kuin silmä, kamera ei valikoi ja usein kuvan yksityiskohtien runsaus on enemmän kuin visuaalinen muistimme pystyy tallentamaan. Muisti on valikoiva; muistoissa fyysinen paikka menettää merkitystään, yksityiskohdat häviävät ja jäljelle jää oleellisin: valo, muoto ja mielikuva maisemasta.
