Loading…
Niko Skorpio: Möbiuksen ääninauha
Möbiuksen ääninauha on installaatio, joka koostuu kahdesta toisiaan täydentävästä osasta. Fyysinen osuus on videonauhasta ja studioääninauhasta punottu Möbiuksen nauhan muotoinen veistos. Ääniosuus on koostettu hajonneiden c-kasettien nauhoista löydetyistä äänistä.
Teoksen hyödyntämä nauha on tässä yhteydessä pelkkää kudosainesta, mutta samalla se pitää sisällään mittavia määriä informaatiota, josta emme saa ulkoisesti mitään tietoa. Informaatiota on ympärillämme kenties enemmän kuin koskaan, ja se on pääsääntöisesti sidottu aikakauden teknologiaan ja taltiointimedioihin. Teoksen parissa työskennellessäni pohdin tiedon saatavuutta ja alati kehittyvän informaatioteknologian äärimmäistä haurautta. Jos esimerkiksi videonauhurit ovat kohta harvinaisuuksia, mitä jää jäljelle kulttuurimme saavutuksista pidemmällä aikavälillä?
Kuvittelen tulevaisuuden arkeologien yrityksiä saada tietoa yhä virtuaalisemmaksi muuttuvasta kulttuuristamme. Raunioista kaivetut älypuhelimet luokitellaan kenties kehnoiksi peileiksi tai epämääräisiksi kulttiesineiksi. Radikaaleimmat tutkijat saattavat vihjailla tuntemattoman teknologian mahdollistamasta telepatiasta ja kollektiivisesta tietoisuudesta. Heitä pilkataan. Salatuissa myyteissä kuiskitaan näkymättömistä ulottuvuuksista, jotka avautuvat kelle tahansa, kuka painelee plastisen laitteen nappeja tietyssä järjestyksessä. Humpuukia. Miten mihinkään tällaiseen pystyisi myöhäisen muovikauden rappeutuva kulttuuri, jonka suosituin keksintö on yksinkertainen tavarankantoväline?
Teoksen hyödyntämä nauha on tässä yhteydessä pelkkää kudosainesta, mutta samalla se pitää sisällään mittavia määriä informaatiota, josta emme saa ulkoisesti mitään tietoa. Informaatiota on ympärillämme kenties enemmän kuin koskaan, ja se on pääsääntöisesti sidottu aikakauden teknologiaan ja taltiointimedioihin. Teoksen parissa työskennellessäni pohdin tiedon saatavuutta ja alati kehittyvän informaatioteknologian äärimmäistä haurautta. Jos esimerkiksi videonauhurit ovat kohta harvinaisuuksia, mitä jää jäljelle kulttuurimme saavutuksista pidemmällä aikavälillä?
Kuvittelen tulevaisuuden arkeologien yrityksiä saada tietoa yhä virtuaalisemmaksi muuttuvasta kulttuuristamme. Raunioista kaivetut älypuhelimet luokitellaan kenties kehnoiksi peileiksi tai epämääräisiksi kulttiesineiksi. Radikaaleimmat tutkijat saattavat vihjailla tuntemattoman teknologian mahdollistamasta telepatiasta ja kollektiivisesta tietoisuudesta. Heitä pilkataan. Salatuissa myyteissä kuiskitaan näkymättömistä ulottuvuuksista, jotka avautuvat kelle tahansa, kuka painelee plastisen laitteen nappeja tietyssä järjestyksessä. Humpuukia. Miten mihinkään tällaiseen pystyisi myöhäisen muovikauden rappeutuva kulttuuri, jonka suosituin keksintö on yksinkertainen tavarankantoväline?
Lisäkuvat teoksesta
