Loading…
Julia Weckman: Silva Simulation
Mitä metsät ovat tulevaisuudessa? Onko niitä? Entä simuloitu luonto? Milloin aletaan rakentaa ensimmäistä metsäpuistoa vaikkapa kauppakeskukseen, johon mennään viettämään aikaa? Mitä sellainen simulaatio tarvitsee? Kuvastoa, ääntä, tuoksua, materiaalin tuntua? Joustavuutta jalan alle? Sopivan etäältä kuuluvaa korpin raakuntaa? Miten saadaan aikaan juuri oikeanlainen ja uskottava talvisen metsän jäätyneiden oksien ripse, toinen toistaan vasten nojaavan puun nariseva valitus ja harmaan eri sävyissä leijaileva sumu?
Minulla ei ole vastausta siihen mikä metsässä on oleellisinta. Se koostuu monista asioista. Kun keskittyy, niin oikeastaan eniten se on kohinaa, huminaa ja ripellystä. Naksumista, natinaa ja ripsettä. (Eikös se ole juuri sitä taustahälyä ja kohinaa josta haluamme eroon?). Metsä ei ole koskaan hiljainen. Se on jatkuvaa huojuntaa, hidastempoista voimakasta liikettä. Se on joskus pelottavaa, tai ainakin se on huikeaa.
Maiseman ja luonnon kokemus voi olla ihmiselle suuri, jos sen vaan osaa tunnistaa ja huomioida. Toisaalta, myös maiseman etäältä katsominen voi kokemuksena olla yhtä voimakas kuin metsän sisään meneminen. Tulevaisuuden metsät saattavat olla hyvinkin erilaisia tuleville sukupolville. Minusta tuntuu, että me menetämme metsän. Tämänhetkinen elämä tuntuu olevan yhtä menetystä. Meidän pitäisi lukea tuulta ja huolestua. Tuulet ovat entistä levottomampia.
Valokuvateokset voidaan eriyttää installaatiosta: tällöin editio 1/5
Minulla ei ole vastausta siihen mikä metsässä on oleellisinta. Se koostuu monista asioista. Kun keskittyy, niin oikeastaan eniten se on kohinaa, huminaa ja ripellystä. Naksumista, natinaa ja ripsettä. (Eikös se ole juuri sitä taustahälyä ja kohinaa josta haluamme eroon?). Metsä ei ole koskaan hiljainen. Se on jatkuvaa huojuntaa, hidastempoista voimakasta liikettä. Se on joskus pelottavaa, tai ainakin se on huikeaa.
Maiseman ja luonnon kokemus voi olla ihmiselle suuri, jos sen vaan osaa tunnistaa ja huomioida. Toisaalta, myös maiseman etäältä katsominen voi kokemuksena olla yhtä voimakas kuin metsän sisään meneminen. Tulevaisuuden metsät saattavat olla hyvinkin erilaisia tuleville sukupolville. Minusta tuntuu, että me menetämme metsän. Tämänhetkinen elämä tuntuu olevan yhtä menetystä. Meidän pitäisi lukea tuulta ja huolestua. Tuulet ovat entistä levottomampia.
Valokuvateokset voidaan eriyttää installaatiosta: tällöin editio 1/5
Lisäkuvat teoksesta
