Loading…
Jaana Ahjokangas: Yö -kuin olisin enemmän oma itseni kuin yhteiskuntaruumiin solu
Taiteilija tarkastelee esillä olevien teosten kautta menneisyyttä nykyisyydessä ympäristökokemuksen kontekstissa. Lähtökohtana on ajan kulku, jonka käsitteitä liike ja aika hän on tuonut esiin käsittelemällä aihetta eri menetelmin. Ajan kulkuun liittyy väistämätön rappeutuminen, taustat korostavat kertaalleen palaneiden torsojen olemusta rosoisina ja käärinliinaa muistuttavina. Teokset saavat värinsä päivän kierrosta; valon aallonpituuksien aamun sinertävästä valosta laskevan auringon punaisiin sävyihin päätyen yön siniseen mustaan. Liike ilmenee kuvien rajauksessa sekä fyysesessä koossa: lähikuvissa aihe tulee lähelle, kasvaa, kun taas pienemmissä teoksissa aihe etääntyy. Kuva-aiheiden taustat on gessosivelyjä, akryylimaalauksia, tai kompaktipintaisia serigrafioita. Teokset on saanut nimensä utopiaa ja dystopiaa käsittelevästä Aldous Huxleyn Uusi uljas maailma -dystopian merkkiteoksesta.
