Loading…
Markus Tuormaa: Järven maalaamaa
Äänikertomuksia ja vesivärein maalattu kartta, joka kuvaa ruoveteläisiä järvimaisemia. Kertomuksia on viisi ja niiden kuvaamat maisemat on maalattu alueina karttaan, siltä osin kuin maisema on nähtävissä tai muuten koettavissa. Esimerkkinä kertomus Kiimajärveltä:
Mäenrinne viettää jyrkästi. Kallioita ja louhikkoa. Sammalta, joka voi luiskahtaa jalan alta.
Rinnettä alaspäin katsoessani näen runkoja, niiden takana oksia ja oksien takana latvoja. Jossain latvojen takana häämöttää taivaanranta: loivasti aaltoileva havumetsän sahalaita.
Mutta, kun tuon vaalean ja tumman välisen sahalaidan alta pilkahtaakin taivaan väriä, tunnen sykähdyksen itsessäni. Iltapilvien vaalea oranssi havujen keskellä.. Lupaus etsimästäni. Siellä se on. Väsymys unohtuu - ei tarvitse kuin laskeutua rinne alas. Päivän rasitukset ovat pian ohi.
Tuollaiseen pilkahdukseen yhdistyy metsässä kulkijan mielessä myös monta mennyttä pilkahdusta. Usein metsässä etsii järveä, ja sen pilkahtelu sykähdyttää aina uudestaan. Joskus järven voi metsässä nähdä, vaikka sen pinta ei oksien seassa pilkahtelisikaan: metsän tilassa voi näkyä etäämpänä järven oloinen aukko. Mutta vain valon pilkahdus metsän tummuudessa on varma lupaus järvestä.
Pilkahdusten edessä kasvaa nuori koivu. Sen lehdet väreilevät männynrunkojen välissä puhaltavassa henkäyksessä. Koivu herättää pilkahdustenkin veden väreilemään, vaikka järvi syvällä notkelmassaan kai onkin jo iltatyyni.
Mäenrinne viettää jyrkästi. Kallioita ja louhikkoa. Sammalta, joka voi luiskahtaa jalan alta.
Rinnettä alaspäin katsoessani näen runkoja, niiden takana oksia ja oksien takana latvoja. Jossain latvojen takana häämöttää taivaanranta: loivasti aaltoileva havumetsän sahalaita.
Mutta, kun tuon vaalean ja tumman välisen sahalaidan alta pilkahtaakin taivaan väriä, tunnen sykähdyksen itsessäni. Iltapilvien vaalea oranssi havujen keskellä.. Lupaus etsimästäni. Siellä se on. Väsymys unohtuu - ei tarvitse kuin laskeutua rinne alas. Päivän rasitukset ovat pian ohi.
Tuollaiseen pilkahdukseen yhdistyy metsässä kulkijan mielessä myös monta mennyttä pilkahdusta. Usein metsässä etsii järveä, ja sen pilkahtelu sykähdyttää aina uudestaan. Joskus järven voi metsässä nähdä, vaikka sen pinta ei oksien seassa pilkahtelisikaan: metsän tilassa voi näkyä etäämpänä järven oloinen aukko. Mutta vain valon pilkahdus metsän tummuudessa on varma lupaus järvestä.
Pilkahdusten edessä kasvaa nuori koivu. Sen lehdet väreilevät männynrunkojen välissä puhaltavassa henkäyksessä. Koivu herättää pilkahdustenkin veden väreilemään, vaikka järvi syvällä notkelmassaan kai onkin jo iltatyyni.
Lisäkuvat teoksesta
