2012–2014, videoteos, 25 min
Teolliset liikkumistavat ovat vaikuttaneet kuvaamme maisemasta. Rautatie oli ensimmäinen teollinen tapa liikkua. Rautatie ja muu teollistuminen saivat alkunsa kivihiilen sisältämästä energiasta.
Junan ikkunasta maisema välittyy vain näköaistin kautta ja se nähdään vailla etualaa. Kokijalle ei muodostu ruumiillista sidettä maastonmuotoihin. Juna kiitää suoraa viivaa pitkin maiseman halki. Kun kulkuväline ei välitä mäistä ja laaksoista, muuttuu maisema junamatkustajan silmissä visuaaliseksi tanssiksi, näytelmäksi ikkunassa. Tuosta tanssista voi lumoutua. Kiskojen suora viiva loihtii taidemaalarin tavoin maiseman kuvaksi.
Itselleni voimakas maisemallinen kokemus syntyi matkatessani vanhaa ratapenkkaa pitkin polkupyörällä. Tunsin maiseman tuoksut, auringon kuumuuden ja iltakasteen. Omassa ruumiissani tunsin matkan aiheuttaman väsymyksen, mutta samaan aikaan maisemakokemukseni oli myös junan ikkunasta koetun kaltainen. Telttapaikan löytäminen oli vaikeaa, sillä korkealla ratapenkalla ajaessani maiseman etuala katosi junamatkustajan kokemuksen tavoin. Tunsin polkupyörän renkaiden alla sepelin ja hiekan, mutta en metsän pohjaa, sitä, mihin voisi asettua levolle.
Teos ollut esillä Galleria Huudossa 2014 ja Kuva/Tilassa Hommage à Lauri Anttila -näyttelyssä 2023-2024.
Taiteilija kertoo teoksesta kirjoituksessaan
Tiellä.
Käsikirjoitus, ohjaus, kuvaus, leikkaus ja puheääni Markus Tuormaa, äänisuunnittelu Veli Granö, käsikirjoitusavustaja Henna Laininen, värimäärittely Ewa Gorzna.